Valkoiset tumput Isännälle
Ihania kommentteja ja mielenkiintoisia työvälinevalikoimia teillä käytössä! Ihanaa lukea, että perityt ja ystäviltä saadut aarteet ovat edelleen käytössä.
Itse opettelin aikanaan Äidin metallisilla puikoilla neulomaan, myös koulussa oli sellaiset. Muistan ensimmäiset pyöröpuikkoni, ihmettelin miten niitä käytetään. Äiti ei osannut neuvoa, uudet olivat hänellekin. Hoksasin sitten itse niiden käytön, ne olivat myös metallipinnoitetut. Eräs ihana mirrukka sitten rakasti niitä ja pureskeli lopulta niiden siiman rosoiseksi ja sai näin oman pyöröpuikon ja yhden puretun villalangan lankeräkseen. Mitään tämä mirrukka ei neulonut, vaikka viisas olikin...ja ihana, poikakissa.
Isännän sormia paleli hiihtäessä, kintaat olivat kuluneet. Hän piti vyyhtiä ja minä kerin. Neuloin hänelle tumput. Kaikesta sovittamisesta huolimati tuli liian pienet, joten neuloin lisää pituutta ja valmistuivat juuri. Hän osti kylläkin jo uudet rukkaset, mutta peukalot palelevat edelleen!
Käytin 77g Haukku koirankarvalankaa, 10 s 3½ puikoille, resoria 25 krs, peukalokiila 18 krs, pikkukiilan jälkeen 31-34 krs ennen sädekavennuksia. Peukalo 21 s, 19 krs.
Kuvausrekvisiittana kaunis, huovutettupintainen saippua, lahja ystävältä. En raski käyttää, on niin ihana.
Hyvä SNY! Olen huomannut kommenttisi, se sai aikaan iloisen odottavan tunnelman...
Kysymys teille kaikille rakkaat vierailijat: Miten keritte lankavyyhdin?
|
11 kommenttia
|