Kuva kertoo mitä teen Emännälle avuksi: pidän lankavyyhtejä, niitä "kaikkein ihanimpia" lankoja. Kuvassa on pienet työvälineeni, joilla kokoan silmukkamerkkejä. Emännän ompelukoneen pieni ruuvimeisseli on myös näppärä työkalu moneen asiaan. Sukkapuikkojakin lainaan ja eräs puikkopari, siima siinä välissä, on vakituisesti työkalupakissani. Sukkapuikot joudun kyllä vaivihkaa lainaamaan, ja pesemään, ettei tule jälkipuheita... Sitä siimapuikkoa käytin juuri viikkosiivousta tehdessäni.

Olen korostanut Emännälle, että LAATU on tärkeä asia. Tästä seuraa, etten mene enää käsityökauppaan. Kuka mies haluaa julkisella paikalla poskeaan hierottavan lankakerillä? Emäntä hiplaa erivärisillä ja kokoisilla kerillä ja kysyy mielipidettä!  Pehmoiset langat ovat tietysti mukavia, kuka sitä karheaa tai kutittavaa neuletta haluaa käyttää? Käyköön Emäntä ihan rauhassa ostoksilla itsekseen. 

Miksei muuten lankakaupassa ole miehille mukavaa sohvaa, jossa voisi lukea auto- tai golflehtiä?

Välillä miehen elämä on hiukan haasteellista. Sininen sohva on oikein mukava paikka, olemme sen yhdessä valinneet. Sohva on turvapaikka miehelle. Ai miksi? Olen juhlavasti tahtonut rakastaa myötä ja vastamäessä. Kaikkialla pyörivistä lankakeristä, kaapit täyttävistä käsityölehdistä, sohvapöydällä kiemurtavista puikkovuorista jne.. niistä ei ollut silloin puhetta...

Ilolla ja ylpeänä käytän Emännän neulomia asusteita. Olenhan itse seurannut miten Emäntä kaiket illat kilkuttaa niitä puikkoja. Käsityötä tekevä nainen on kaunis!