Syksyn SNY-kierros alkoi, ja ensimmäinen  yhteydenotto eli postikortti saapui. Erittäin hyvin valittu kortti, todellakin, sillä: 

1. Kortissa suloinen vaaleanpunainen kori, jossa mieluisia värejä, lukuunottamatta mintun vihreää  kerää

2. Kuvaus osuu erityisen hyvin kohdalleen, Isäntä voi todistaa ja aika moni sukulainen ja ystävä: " käsityöfanin kyvyttömyys laskea kudinta kädestään edes sukulaispojan lakkiaisissa".  Monissa tapahtumissa on neule mukana, varmuuren vuoksi! 

3. Nyt miettii Isäntä olenko neulontajoogi, jotka kutovat puikot kilisten meditatiivisessa transsissa vai lankahamstraaja, jotka sortuvat uusiin lankaostoksiin miltei päivittäin? No, ei taida paljon kilistää, etupäässä puiset puikot on käytössä ja Lankapaasto jatkuu edelleen...mutta transsissa eli mielihyvän vallassa neulon aina ja kaikkialla.

4. Erityisen lohdullista on, että langoissa ei ole kaloreita! Tämä tiedoksi rakkaille blogisytävillekin, jatketaan projektia...

5. Hassuinta kaikessa on, että kortissa ohjeistetaan varovasti kannustamaan  virkkaamaan kauan kesken ollut isoäidinneliöpeitto valmiiksi. Tunnustan: se jäi aika kookkaana, mutta ehdottoman keskeneräisenä opiskelukämpän vaatehuoneen hyllylle odottamaan seuraavaa asukasta! Tämä selittää, miksi en enää virkkaa näitä neliöitä...

Näin hyvä uusi SNY sait hiukan sisäpiiritietoa minusta, sellaista salaista, joten kyllä tästä hauska kierros tulee!

Iloista alkua ihan jokaiselle SNY:lle!