Nalle oli ilahtunut, häntä odotti uusi, rakastava koti! Nalle oli saanut huilata, hänellä oli uusi nuttu, sukat, viitta seikkailuja varten, pieni tyyny, peitto ja lakana. Nyt kelpaisi muuttaa uuden ystävän luokse, jossa odotti pelit ja leikit! Nalle halusi kuitenkin viedä myös tuliaisia uudelle ystävälleen, Kummipojallemme. Mitähän 5-vuotias Kummipoika voisi tarvita? Nalle mietti. Se sulki silmänsä, heilutteli korviaan, heitti muutaman kuperkeikan ja istui sitten hiljaa sohvan nurkkaan. Hetken hiljaisuuden jälkeen nalle sanoi: Haluan viedä seikkailuihin soveltuvan viitan Kummipojalle!

Sinisen sohvan isäntä leikkasi saksilla vanhan sateenvarjokankaan halki. Emäntä ompeli. Nauhat saatiin vanhoista päiväkirjasta, niistä saadaan rusetti. Hieno, musta viitta on valmiina! Nalle lähti onnellisena luotamme.

Soitimme ovikelloa, ilahtuneet pojan kasvot tulivat vastaamme ja nalle pääsi tiukkaan halaukseen. Tervetuloa kotiin, nalle!

Tämä on satu Kodittomasta Nallesta ja sen loppu on onnellinen. Kaikki alkoi keväällä TV-ohjelmasta, jossa lelumuseon johtaja suositteli hankkimaan pojallekin nallen. Nallelle voisi kerätä hiljalleen tavaroita, vaatteita, huonekaluja jne. Poikakin haluaa hoivata! Hän suositeli käsintehtyä nallea, joka kestäisi seuraavallekin sukupolvelle. No, nallen etsiminen kävi työstä. Kesällä ei valikoimaa suuremmin ollut. Tämä yksilö löytyi...Savonlinnasta, Nukkemuseosta, KIITOS sinne! Nallen löytymisestä satu alkoi. En tiedä, kenellä tässä hauskinta on ollut, mutta suosittelen lämpimästi. Kummipojan Äiti kertoi miten nallen kirje oli koskettanut poikaa. Hän oli sanellut kirjeen Kodittomalle Nallelle , tuonut sen perille ja odottanut malttamattomana saapuuko nalle. Sitä intoa ja iloa minkä nallen saapuminen tuotti...ihana kokemus myös minulle.

Millaisen Nallen tai muun lelun sinä annat lapselle?