Hei! Olen vain vaatimaton eteisen yläkaappi, tässä pienessä kerrostalokaksiossa. Olen täynnä mielenkiintoista tavaraa, vaikka en oikein itsekään tiennyt mitä....kunnes, näin satu alkaa:

Perjantai-iltana Isäntä ilmoitti Emännälle lähtevänsä autoa pesemään. Isäntä on tarkka auton siisteydestä. Hänestä on mukavaa kuljettaa Emäntää tarvitsematta varoa, että vaatteet tahriintuvat auton kyljistä. Sanomattakin on selvää, että isäntä on siisti ja huolellinen, järjestyksen mies. Näkisittepä hänen Iltalomakaappinsa ( muisto armeija-ajoilta, alapuolellani oleva eteisen kaappi, täynnä liinavaatteita). 

Isäntä oli päivällä noutanut Emännän räntäsateessa työstä kotiin. Emännällä oli mukanaan pahvilaatikko, joka täytyi saada kuivana perille. He olivat myös viettäneet rattoisan hetken kuntosalilla, joten molemmat olivat täynnä hyvää mieltä ja energiaa. 

Isäntä lähti siis autoa pesemään ja innostunut Emäntä avasi oveni ja hups vaan, pudotti sisältöni eteisen lattialle.  Hetki minulla meni köhiessä, kun tekstiilipölyä leijui eteisessä, jonka Isäntä oli aamulla siivonnut. Sitten Emäntä haki raikkaan tuoksuisen siivousliinan ja pyyhki minut puhtaaksi. Se tuntui oikein hyvältä!  Rakastan hyviä tuoksuja, kuten Emäntäkin. Tässä vaiheessa ilmoitin Isännälle, että ei mitään kiirettä kotiin. Tänne ei pääse, eteisen lattia on vallattu, yli ei pääse kuin seiväshypyllä...

Emäntä lajitteli sisältöni. Hän pakkasi sen uuden laatikon täyteen lankaa, hävitti monen monta vanhaa lankavyötettä, hajonneita paperikasseja ja järjesti kaiken nätisti. Nyt sisälläni on kaksi laatikkoa ihanaa, kaunista lankaa sekä muutama muovikassillinen myös. Kaiken muun hyvän lisäksi, oveni pysyy myös kiinni kun se suljetaan.

Sisältäni löytyi lankaa myös tähän: Kalastaja-Apupupuun. 



Haastankin nyt teidät, Arvoisat Kaapit kertomaan, mitä  sisältänne löytyy?