IMG_4302.jpg

Koin tänään hikisiä hetkiä pakettiautomaatilla, kun yritin postittaa pakettia. Isäntä ei koe mielekkääksi seisoskella vieressä, paitsi uimarannalla Rantavahtina ja joskus lankakaupassa tarjoaa poskensa lankakerän pehmeyden varmistamiseen. Olisipa hän ollut vieressä, vähemmällä olisi päästy! Automaatti nimittäin napahtaen avasi luukun, mutta yksikään luukku ei ollut auki.  Paikalle tullut tuntematon rouva kokeili kaikki luukut puolestani ja kiinni olivat. Häntä harmitti kun kone jumittui ja hän ei saanut pakettiaan. Soitin sitten pitkän puhelun ja hoidin omaa asiaani. Kone taas käynnistyi ja sain oman pakettini matkaan, yllättäin selkäni takana oli auki kaksi lokeroa. Kumpikaan meistä rouvista ei ollut huomannut, että uusi kaappi oli tullut postittamista varten.

Iloisen yllätyksen koin kun sain todella suuren eli pitkän pahvilaatikon, kts. kuva.  Tuli mieleeni mafiaelokuvien piilotetut aseet...  No, tämä ei ollut mitään vaarallista ja Isäntä ottikin sen kantaakseen. 

SNY:ni oli hankkinut meille vähän yhteistä puuhaa: Punaista tuubilankaa kerittäväksi, sen teemme yhdessä!  Terveellistä välipalaa ja kassinkahvat, kauniin lukkolaitteen pussukalle, lankaa pussukkaa varten ja kaiken paljastavan kirjeen. Ihana paketti! Tuo laatikko saattaisi olla mainio säilytyspaikka langalle, vaikka matkallakin... tai sängyn alla. 

Sydämellinen kiitos SNY!  Annoit kivaa puuhaa tälle sohvalle, virkkaan tässä kesän mittaan kassia kaiken muun ohessa. Koko kierros on ollut huikean ihana. Suloista suvea Sinulle ja läheisillesi!