Ikinä ei arvaa ennalta, mitä löytää metsätieltä kun on sauvakävelemässä. Pieni nuotio jäisellä tiellä. Ilmeisesti lähellä työskentelevät työmiehet olivat sen jättäneet jälkeensä. Tuli sammui siinä sitten itsekseen heti kuvauksen jälkeen. No, oikeasti tulin kertomaan, että olen aloittanut sauvakävelyn. Isäntä on käynyt hiihtämässä samaan aikaan.
Tien vieressä oli puutavaraa ja se tuoksui todella hyvältä auringon paisteessa. Oli siinä mukava kävelää ohi! Näin puhtaasti kaupunkilaiselle kaadetun puun tuoksu on elämys.
Metsässä on toki vielä lunta. Kävelin ensin maantietä ja poikkesin metsäkoneen jälkiä taivaltamaan, jalassa nastakengät ja kädessä ne sauvat turvana. Hiki tuli ja keuhkot täyttyivät raititista ilmasta. Nautittiin sitten Isännän kanssa SNY:n lahjoittamat patukat, herkullisia olivat.
Tänään kävimme yhdessä metsäkävelyllä, ilman sauvoja ja jään reunalla rannalla. Pikkuisenko pelästyin kun jää paukahti allani. Taidan olla liian painava? Mitään veteen putoamisen vaaraa ei ollut, allamme oli rantahiekkaa, vesi on kaukana. Tätä railoa en sentään aiheuttanut, se oli jo valmiina.
Törmäsimme pariin ihanaan koiraan, jotka tarkastivat meidät: Keitä me oikein olemme kun ei ole Koirakaveria ja liikumme koirapoluilla? Jälleen kerran tuli todistettua, että Koiraihmiset ovat huumorintajuisia.
Kevät on täällä! Nämä suloiset sinivuokot kukkivat pihassa, orapihlaja-aidan turvassa. Vielä ei voi haravoida lehtiä, mutta ensimmäiset risut eli pudonneet oksat keräsin lumen sulettua. Pyykkinarujen alla ja kukkamaan pällä on vielä suuret kinokset.
SNY antoi haasteen, keltaisen langan. Kesytin langan vihreällä jämällä samaa lankaa. Nämä sukat muistuttavat jotakin kaunista: sitruunaa, leskenlehteä, keltaista paprikaa...
Aurinkoa ja luonnossa liikkumisen iloa teille kaikille!
Kommentit