Vietimme kaunista kesäpäivää kävellen metsässä ja järven rannalla. Aaltojen loiske rantakallioon ja linnun laulu olivat ainoat  äänet.  Uintipaikkaa ei nyt tarvinnut hakea, ilma oli viileä.  Eväänä oi vain kaksi pulloa vettä, uudessä kesäkassissa kannoin niitä ja kameraa. 

Järvellä ui silkkiuikkuperhe jossa oli kolme poikasta. Toinen vanhemmista sukelteli itsekseen.  

Metsäpolulla oli käynyt moni muukin ja jättänyt jälkensä.  Muutama vuosi sitten, kun edellisen kerran kuljimme tätä polkua, ei jälkiä vielä ollut. Nyt on maastopyöräily muotia. 

Ihmetteleekö tulevaisuuden ihminen näitä jälkiä kuten me kalliomaalauksia?

Minua viehättää erityisesti kukat, kuten tämä suloinen, kaino vanamo.

Luonto tarjoaa kauneutta runsain mitoin ja ihania värejä! Lauantaina taas lankakaupaan...neuletapaamiseen! 

Kävimme Mäntässä SERLACHIUS-MUSEOISSA.  Tämä teos ei jätä ketään kylmäksi! Muutenkin oli taas niin voimakas elämys vierailu, suosittelen!  Jokaiselle käsityön ystävälle löytyy hauska yllätys saaresta, jonka edessä tämä teos on.  

Valitan, kuva ei suostu kääntymään mutta huomaatko miten huolellisesti napitettu koivupuku puulla on! Näitä oli paljon ja myös vihreä, punainen, sininen ja keltainen puku puulle löytyi.

Retkellä täytyy myös syödä. Me nautimme päivän kalansaaliin ja runsaasti vettä. Kotimatkalla poikettiin Oriveden leipomon myymälään kahville ja pullalle. Nautintoja tulee elämässä olla! Isäntä ajoi, minä keskityin neulomiseen, pyöröpuikoilla. Mukana matkalla oli kaksi kesäkassia. Näet ne 7.7.17, mutta halusin kertoa, että Kesäkassi seikkailee Suomen suvessa ja toimii oikein hyvin!