Perjantaina, kun kävelin töistä kotiin oli matkani varrella, ihan työpaikan pihassa, kadulla virkkuukoukku, uusi ja käyttämätön, kevyt nro 3. Minäpä poimin sen maasta, katsoin ympärilleni, ei ketään virkkaamassa,ei tietenkään -parkkipaikalla! Adoptoin koukun, lupasin sille hyvän kodin.
Kävimme aamulla torilla hankkimassa mansikoita. Torilla vaelsi joukku suloisia nuoria naisia, yhdellä heistä nauha ja siinä teksti: VAIMOKOKELAS. Hienoa, tuumin, nyt Isäntä kehiin! Vaimokokelas nimittäin haastatteli aviomiehiä oikein rasti ruutuun menetelmällä vai lienekö kirjoittanut Viisaan Vaimon Vinkkejä muistiin tulevaa avioliittoaan varten? Ainakin hänen kynänsä kirjoitti tiuhaan. No, Isäntä ei rohjennut leikkiin mukaan ja lienee ollutkin viisasta, olisinko minä läpäissyt moisia testejä? Vasta seitsemän vuotta on aviossa oltu...
Iltapäivällä olimme näin hurjassa tapatumassa, turnajaisissa. Urheat ritarit siinä mittelevät voimiaan, silmikot ja haarniskat suojanaan.
Lopulta yksi voitti ja muut kaatuivat ja antautuivat. Hieno esitys, komeita ritareita! Naisilla oli myös todella upeita keskiaikaisia asuja, samoin lapsilla. Kyseessä Haiharan historiallinen päivä.
Minä rohkenin sitten kuuman päivän ansiosta kastaa talviturkin, olipa vesi suloista! Isäntä toimi luonnollisesti Rantavahtina.
Miten Sinulle on tullut erityisellä tavalla käsityövälineitä?
Kommentit